En ole luovuttajatyyppiä. Ollenkaan. Vaikka asiat olisi miten huonosti aina löydän syyn jatkaa tai vielä kerran yrittää. Vaikka välillä eroaminen käy mielessä, kuten juuri tänään riidan jälkeen. Minun teki niin mieli vetästä häntä nyrkillä turpaan, mutta en tietenkään voi tehdä tätä. Haluaisin vetää pään täyteen viinaa, viillellä vartaloani ja hypätä rekan eteen.Miksi hän tekee tämän minulle? Tänään tuntuu, että hän ei osaa rakastaa eikä hän minua ainakaan rakasta.
Tällä kertaa aiheena oli eräs projekti jonka minun olisi pitänyt saada valmiiksi maanantaihin mennessä (miehen asettama aikataulu). Mutta kun kerroin, että se ei tule olemaan valmis maanantaina, hän hermostui aivan täysin. No oli siinä muutakin pientä ongelmaa minun osaltani. Miehen kanssa mikään ei toimi, jos siihen sisältyy vähänkään tekemistä rahan kanssa ja hän tuntee, että se raha on tuhlattu. Joten nyt hän myy kaiken tähän projektiin liittyen, minulla ei ole siihen enää sanavaltaa. Ja hän ei enää koskaan halua nähdä mitään siihen liittyvää tässä asunnossa. Yritin tietysti vastustella myymistä, koska tämä on yksi harrastuksistani ja minulla oli suunnitelmia tulevaisuudelle.
Mutta olen tajunnut jotain. Mitä ikinä haluankin tehdä, minun on otettava se raha omasta pussista eikä annettava miehen ostaa minulle mitään. Jos käykin niin, että tätä tuotetta tai tavaraa minun ei tule käytettyä miehen suunnitelmien mukaan, hän ei voi syyttää minua hänen rahojensa tuhlaamisesta. Moni asia mitä pidän hauskana harrastuksena ja mukavana vapaa-ajan tekemisenä menee ihan pilalle ja menetän mielenkiintoni, kun mies astuu mukaan kuvioihin. Hänellä on kilpailuhenkinen luonne lisäksi ja kaikkeen tekemiseen tulee rajoituksia. Tyyliin, "tätä pitää tehdä x kertaa viikossa", "tämän pitää olla valmis xx.xx.2010" ... Ei se sen jälkeen enää ole hauskaa! Haluan tehdä asiat omalla tavallani, silloin kun minusta tuntuu siltä, että haluan niitä tehdä. Muuten tapahtuu totaalikieltäytyminen ja inho tätä tekemistä tai asiaa kohtaan.
Itkun ja raivon jälkeen minulla on ihmeen rauhallinen tunne.
Mun mielipide on, että huonosta suhteesta lähteminen ei ole luovuttamista. Miehesi ei tule koskaan muuttumaan, mutta sinä menetät päivä päivältä enemmän itsesi ellet lähde hakemaan parempaaelämää. Elämä yksinkin on parempaa kuin huonossa suhteessa. Jokainen ansaitsee parempaa.
VastaaPoista