Viime yönä näin pahaa unta miehestä. En muista tarkalleen mitä unessa tapahtui, mutta se oli kuin toistoa eiliselle, mies otti minulta jotain pois ja heräsin itkien. Eilen ja tänään mies vietti mykkäkoulua. Yritin puhua ja olla lähellä, mutta käskettiin olla hiljaa ja mennä pois. Kunnes hänen mentyä sänkyyn en voinut enää olla avaamatta suutani. En pysty nukkumaan saati tekemään töitä tälläisen kriisin päälläollessa. Itkuksihan se meni. Mies sanoi, että hän on saanut tarpeeksi. Ettei välitä enää. No siltä musta tosiaankin tuntuu, ettei hän välitä. Mutta että hän vielä väitti että MINÄ en välitä... Se tuntui pahalta, koska välitän. VÄLITÄN. Ja paljon. En ikinä käyttäytyisi kylmästi ja välinpitämättömästi häntä kohtaan miten hän käyttäytyy minua kohtaan. En edes, kun olen vihainen. Tosin en ole melkein koskaan vihainen. Jos olen, "vihani" kestää 5 sekunttia.. Joskus kyllä toivoisin olevani vihainen... Miten voi olla mahdollista, että hän ajattelee, että minä en välitä? Kun mielestäni teen kaikkeni osoittaakseni välittämistä. Teen kaiken hänelle valmiiksi, ruoan pöytään töiden jälkeen, silitän paidat, laitan eväät valmiiksi töihin, pakkaan hänen laukun valmiiksi, huolehdin, että hänellä on kaikki mitä hän tarvitsee, pesen pyykit, teen ruokaostokset, siivoan kodin,.. Annan aina suukkoja ja halauksia. Kysyn joka päivä kuulumiset ja miten hän voi, koska VÄLITÄN. Minun sylini on AINA avoin. Mitä se välittäminen sitten on, jos ei tätä? Ilmeisesti jotain aivan muuta.
Puhuttiin vähän ja luulen, että riita alkaa ohi. Mutta voiko tästä toipua koskaan? Hän ei välitä minusta.
Olen suunnitellut uuden strategian tätä suhdetta varten. Siitä lisää seuraavalla kerralla. Katsotaan miten tämä arki lähtee tästä kulkemaan. Nyt pitää mennä nukkumaan, miehen viereen. Mikä mua vaivaa? Hän loukkaa minua, mutta silti haluaisin vain olla hänen lähellä ja toivoa hänen ottavan minut syliin ja pitävän hyvänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti